Gymnasiet Grankulla samskola

Tänä syksynä olen pitänyt oppilailleni kurssin, jonka aiheena on ammatti ja työelämä. Tunneillani kävi esiintymässä monta minulle tuttua ammatinharjoittajaa ja korkeakouluopiskelijaa, jotka sain nähdä uudenlaisessa roolissa oppilaiden edessä. Kurssin aikana aloin myös muistella omaa taivaltani suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden opiskelijaksi.

Olen täysin suomenkielisestä kodista ja opiskellut pienessä ruotsinkielisessä koulussa Kotkassa. Puhuin kouluaikana paremmin suomea ja englantia kuin ruotsia. Koulutaival sisälsi sekä ylä- että alamäkeä. Mieleeni ei silti koskaan tullut vaihtaa suomenkieliseen kouluun. Olinhan päiväkodista asti tottunut pärjäämään.

Yläaste- ja lukioaikoina ihastuin suomenkieliseen kirjallisuuteen. Sain kannustusta kirjoittamiseen ja lukemiseen sekä kotoa että koulusta. Kun 16-vuotiaana aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, tokaisin tämän äidille, että isona minusta tulee suomen kielen professori! Minusta asia tuntui hyvin järkevältä. Päättelin, että yliopisto-opiskelijoita olisi mukavampi opettaa kuin yläaste- taikka lukioikäisiä. Nykyinen anoppini suhtautui suunnitelmiini varauksellisesti.

Lukion jälkeen rojahdin maanpinnalle. Pääsykokeisiin lukemiseen tarvitsi oikeanlaista opiskelutekniikkaa. Se, että luki pääsykoekirjoja monta tuntia päivässä, ei riittänyt mihinkään. Vakuutin itselleni, että olin tehnyt voitavani, mutta sisimmissäni tiesin, etten ollut omaksunut lukemiani asioita.

Seuraavan vuoden työskentelin kenkämyyjänä Kluuvin Halosella. Vuoden aikana mietin eri ammattivaihtoehtoja. Mielessäni pyöri muun muassa kampaajan ammatti. Joulun jälkeen päätin kuitenkin hakea uudestaan lukemaan suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta. Otin yhteyttä tutun tuttuun, joka oli opiskellut samoja aineita Helsingin yliopistolla, ja hän lupasi valmentaa minua pääsykokeisiin. Lähdimme liikkeelle ihan perusasioista, nimittäin siitä, miten pääsykoekirjoja aletaan opiskella.

Ennen luku-urakan aloittamista kävimme läpi ”säännöt”, joita minun tulisi noudattaa. Tärkein näistä oli se, etten jättäisi yhtään urheiluharjoitusta väliin lukemisen takia. Toinen oli se, että tekisin huolellisia muistiinpanoja kaikesta lukemastani. Kun noudatin näitä molempia, alkoi pääsykokeisiin liittämäni suuri ahdistus hälvetä. Aloin pikkuhiljaa nauttia opiskelusta.

Seuraavana syksynä aloitin yliopisto-opinnot ja tutustuin minua paljon etevämpiin suomen kielen taitajiin. Minun täytyi edelleen kehittää opiskelutekniikkaani, tai ehkä pikemminkin jaksaa noudattaa sitä tekniikkaa, johon pääsykokeisiin lukiessani olin tutustunut. Ensimmäinen vuosi sujui harjoittelun merkeissä. Kirjallisuusluennoilla koin olevani kuin kala vedessä. Suomen kielen, etenkin fonetiikan eli äänneopin, luennoilla kalaa raahattiin kuivalla maalla.

Näin jälkeenpäin mietin joskus, miksi valitsin juuri sen opintolinjan, jonka valitsin. Mistä voi tietää, että juuri se oli minulle oikea? Toivon, että olisin voinut kehittää muunlaistakin osaamista; hakea vaikkapa teatterikorkeakouluun.

Uskon kuitenkin, että meistä jokaisesta on moneksi. Meissä on paljon erilaisia ominaisuuksia, joista jotakin tulee kehittää.

Toivon, että oppilaani uskaltavat hakea juuri sille alalle, jolle he tuntevat kiinnostusta. Nimittäin, saman ammatin edustajat voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Samoja kehitettyjä ominaisuuksia voi olla vain vähän. Toivon myös, että oppilaani rohkeasti muuttavat valitsemaansa alaa omanlaisekseen.

Sirpa Ahonen

lärare i modersmålsinriktad finska

Varje dag från första till tjugotredje december publicerar GGs-bloggen ett inlägg med anknytning till ett ämne som undervisas i skolan. Dagens ämne är finska, där studerandena kan välja mellan A-nivå och modersmålsinriktad nivå.